Alunperin aikanaan, silloin joskus laihdutin Painonvartijoiden Points-ohjelman avulla. Olen koettanut jossain vaiheessa palailla käyttämään entisiä ohjeita, mutta motivaatio on ollut niin sanotusti olematon niitä kohtaan. Itsensä kontrolloiminen niiden avulla olisi toisaalta hyvin yksinkertaista, mutta en minä jaksa ynnäillä niitä pisteitä. Saati laskeskella kalorimääriä. Tahtoisin laihtua ihan vain niin, että saisin sen kummemmin miettimättä ruokavalioni kuntoon. Ihanaa olla laiska.

Ruokapäiväkirjan pitäminen voisi olla asiallinen ratkaisu. Ainakin silloin, jos jokaisen syömänsä suupalan viereen kirjaisi ylös myös sen, millainen mieliala ja olotila sillä hetkellä on ollut. Luulen, että saattaisin saada itseni kiinni silkasta tunnesyöppöydestä ja sen sellaisesta, joka saa ihmisen napostelemaan turhia tai tekemään vääränlaisia valintoja suupalojensa suhteen.

Tarvitsisin myös vaa'an, mutta ne mokomat maksavat tämänhetkiselle kukkarolleni suhteutettuna liikaa. Vaarana olisi tietysti taas se, että kyttäisin painoani joka ikinen päivä ja hermostuisin jokaisesta yön aikana kertyneestä sadasta grammasta. Toisaalta sen hankkiminen voisi pitää myös ruodussa. En ollut käynyt vaa'alla nopeasti arvioituna kolmeen vuoteen, ennen kuin kuukausi sitten punnitsin itseni tuttavani luona ja laskin epämukavaa olotilaa tukevan painoindeksini.

Tahtoisin mahtua toukokuussa niihin housuihin, jotka ostin vuosi sitten samaan aikaan.

Urheiluharrastus lähtisi ehkä käyntiin kuukauden kuluttua. Treenejä olisi sellaiset kolme kertaa viikossa vähintään, jos vain jaksaisi käydä ja kroppa kestäisi sen. Saa nähdä kuinka käy.